3  tuntia. Menee melkein kolme tuntia, kunnes tajuaa, että ei näe elämän tärkeintä henkilöä  enää koskaan. Kolme tuntia, kunnes osaa murtua ja itkeä. Kolme tuntia, kunnes hyväksyy asian sen  verran, että sen pystyy tajuamaan tarpeeksi itkeäkseen.

Let the memory live again. </3

Äiti 1952 - 20.5.2008. Rakastamme sinua aina. Nuku rauhassa.♥

Your Body's Element is Fire

You are restless and hyper. You are easily bored. You are driven and talented, but you are never satisfied with your accomplishments. You are a perfectionist and not easily satisfied. You're happiest when you can escape to an exciting adventure. Your energy tends to be: complete Your power color is: red

(En sitten millään osaa otsikoida. ;D En vaikka mikä olisi.)

Jospas nyt aloittaisi tämän blogin epäsäännöllisen säännöllisen päivittämisen. Olettaen, että kaikilta näiltä koulutehtäviltä kerkeää, mutta onneksi kohta tulee loma. Jos oikein on laskettu, niin koulun penkillä tarvitsee tänä vuonna istua vain yhdeksän päivää + koeviikko (sekä jotain ihmetapahtumia). Mihin tämäkin vuosi on mennyt? :D

Huomenna tuutoroimaan tulevia lukion ykkösläisiä entiselle yläasteelle. Neljä tuntia aamusta siellä ja sitten takaisin oman koulun puutuoleille. Yöks.

On muuten ihmeellisen hankala kirjoittaa sormi paketissa. (Käytin taas hirviästi aivosoluja, että tämänkin asian tajusin. ;D) Ulkona paistaa ihanasti aurinko, mutta siellä on ihan hemmetin kylmä.  -,-' Tai siis kylmä tuuli.

Tarkemmin ajatellen ja alkuun palaillen; kyllä tätä varmaan epäsäännöllisen säännöllisesti saa päivitettyä, mutta onko niissä teksteissä sitten mitään ideaa. ;D Lepattaa ideat, teksti, asiat jne. oikein kunnolla.

Ha! *voitonriemuinen tanssi* Kauan aikaa olen miettinyt, miten tänne saa liitettyä kuvia ja nyt näin tuon pikkukuvan tuolla ylälaidassa, joka symboloi kuvien lisäämistä. ;D Ovat taas olleet silmälasit päässä tätä "tarkemmin" katsoessa. On on, ihan varmasti.

Jaa no. Täytyy myöntää, että ehkä minä en täysin osaa käyttää sitä, pitänee tutustua ohjeisiin. :D 

Mutta joo. Jos joku luki tänne asti, niin oli oikein kiva ihminen. ;)
Lähdenpä peiton alle; tänne jäätyy.

Miten otsikko liittyy tähän? Ei harmainta aavistusta.

Ei sitten nähtävästi minusta muuta irtoa, kuin valituksia. Tämäkin on valitusta, jos oikein pilkkua viilaa.

Blogin tehtyäni ajatuksissani oli blogi, jota monet ihmiset lukisivat innolla. Blogissa olisi tietenkin hyviä kirjoituksiakin. Kenties tätä joskus joku lukee, kun puolivahongossa klikkaa, mutta hyvistä kirjoituksista ei tällä hetkellä ole tietoakaan. Ei sinänsä yhtään hauskaa. Ideoita on paljon, mutta niiden toteutus tökkii.

Jos satut blogiini eksymään, jätä ihmeessä kommentti. Se voi olla yksi vaivainen sana, hymiö, väli, jotain...? Mitä, en minä ruinaa kommentteja, en. Ei tietenkään ole aihetta kommentoida, kun sisältöäkään ei ole kuin muutama hassu lause. Kyllä täältä vielä noustaan. Joskus. Ehkä. Voi ei.

Viimeisin viikko on ollut yhtä myrskyä. Miten reagoida tietoon, että rakas äiti ei ehkä tulisi koskaan sairaalasta kotiin? Itkuhan siinä pääsi. Tietää ainakin olevansa elossa, kun jonnekin sattuu. Kunhan ei sattuisi liikaa, liian kauaa. Tavallaan olen iloinen, että en omista nuorempia sisaruksia, joille olisin joutunut selittämään, miksi äiti ei ole kotona. Veljeni oli se, joka joutui tämän tiedon meille muille jakamaan. Olihan se kiva halia veljeä, mutta mieluummin ilman huonoja uutisia. Onneksi äiti on hereillä ja puhuu. Sekava hän kyllä on, mutta elossa. Nyt etsin puuta, johon koputtaa.

Rakastan teitä, vaikka en usein niin sanokaan. ♥